Vaikka olimme menneet tosi aikaiseen nukkumaan, niin vasta yhdeltätoista kellon ympäri nukuttua, olimme tarpeeksi pirteitä heräämään. Aamupalaksi haimme pizzaslicet ruokakaupasta ja söimme ne kohtalaisen kuumassa autossa. Ajoimme Paiaan katselemaan kauppoja. Minun lempikauppani Maui Hands oli muuttunut vieläkin ihanammaksi kuin mitä se oli viime kerralla kun ostin sieltä kolme honutaulua (honu=merikilpikonna). Nyt siellä oli alumiiniin upotettuja valokuvia. Isoja ja pieniä tauluja, maisemia biitseistä, laavasta, vesiputouksista ja honuista. Rantakuvat olivat Mauilta. Niin toden näköisiä ja kirkasvärisiä tauluja en ole ikinä nähnyt. Kaupan seinät olivat tauluja täynnä, valtavan upean näköistä. Olin hurmaantunut. Hintaa niillä oli jokusen verran. Pienimmätkin olivat 150 $. Juttelimme myyjän kanssa pitkään tauluista ja matkustelusta. Hän oli alun perin venezualalainen ja oli reissannut paljon, myös Pohjois-Euroopassa. Pystyimme jättämään varaukseen pari honutaulua. Päätimme miettiä huomiseen mennessä mitä teemme kun tuollaisen taulutaivaan olemme kohdanneet.
Menimme Milagros-ravintolaan lounaalle, jossa olin myös tanssikavereideni kanssa ollut viimeksi. Suositussa ravintolassa oli vain baaritiskipaikat vapaana sisällä, mutta se kävi ihan hyvin. Jano oli yht’äkkiä yltynyt kovasti. Kylmä vesi heti pöytään istuttuamme oli taivaallista. Minä otin mahitacot. Antti päätyi lohiburger-ateriaan, joka reilun grillatun lohen, grillatun sämpylän ja chipotlemajoneesin kanssa oli Antin mielestä paras hamppari ikinä.
Lähdimme ajamaan kohti Haleakalaa radion Native-kanavaa kuunnellen, letkeää hawaiireggaeta. Siitä ei meno voinut enää paremmaksi muuttua. Sain tauluista idean, josta Antti innostui. Sen sijaan, että ostaisimme yhden kalliin ison ja joutuisimme lähettämään sen Suomeen, niin voimme ostaa nyt pari ja lisää seuraavalla kerralla kun tulemme Mauille. Lopulta tauluista kehittyy hieno yhtenäinen taideteos ehkä makuuhuoneen seinälle, jossa ei ole vielä mitään. Antti oli ihan messissä, sehän on tae siitä, että tulemme pian uudestaan.
Pilvien yläpuolelle oli kivaa ajaa. Mukava katsella pilviä välillä näin päin (lukuunottamatta lentokonetta). Ylös kesti ajaa reilu tunti hyvin kiemurtelevaa tietä. Olimme ajoissa perillä Visitor Centerin luona ja kävimme kävelemässä Keonehe’ehe’e-traililla, joka laskeutui uinuvaan kraateriin. Pitkähihainen ja pitkät housut olivat sopiva varuste kun lämpötila oli laskenut kahdenkymmen alapuolelle.
Huipulle, noin 3000 metrin korkeuteen, oli Visitor Centeristä parin sadan metrin matka. Parkkipaikalle mahtui vielä auto kun auringon laskuun oli puoli tuntia aikaa. Korkeat Ahinahina-kasvit (Silver sword) olivat kauniita, ainoita kasveja näin ylhäällä. Asetuimme tripodimme kanssa kuvailemaan. Tämä on Mauin ykkösturistinähtävyys, turisteja oli jonkin verran. Istuimme kivelle katselemaan pilvimerta ja auringon laskua pilvien taakse.
Noin klo 19 aurinko oli laskenut, mutta säteet tavoittivat pilvet vielä jonkin aikaa. Toisella puolella taivas muodosti kauniin lilan raidan, joka kesti vain vähän aikaa. Kuvailimme aurongonlaskun muodostamia oransseja ja sinisiä raitoja vähän aikaa, kunnes tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle. Ilma kylmeni nopeasti auringon laskettua. Tumput olivat tarpeen myös kesällä näin ylhäällä.
Laskeuduimme alas. Puolitoista tuntia meni ajaa Kahuluihin. Vaikka istuinkin edessä niin tällä kertaa kieputtelusta tuli huono olo. Vähän siis oli surkea olo kun laskettiin. Illalla kävimme Zippy’s -ravintolassa Kahuluissa syömässä. Se oli ainoa ei mäkin tapainen, joka oli auki klo 21 jälkeen. Friteeratun kanan kanssa sai oikeata muusia, se oli aika jees. Jälkkärin sai aterian lisäksi 2,5 dollarin lisähinnalla, joten kannattihan se ottaa. Minä otin kookos-suklaakakun ja Antti chantilly-kakun.
Huoneessa illalla oli taas mietittävä pakkauksia huomista varten, mutta olimme kuitenkin vain minimaalisesti levitelleet asioita. Ilta meni helposti myöhäiseksi kun olimme huoneessa niin myöhään. Onneksi check out olisi huomenna vasta klo 12, niin saisimme nukkua yli kuusi tuntia.
Paikka: Maui, Hawai’i
[…] Honuanui-blogin kuva hopeamiekasta […]